|
|
|
Trainer
Elektran ensilentojen jälkeen otin itseäni niskasta kiinni ja kouluttajani Heikin
suosiollisella
avustuksella pääsin rakentamaan seuraavaa konetta.
Kone on kokonaan Heikin käsialaa. Siis hänen suunnittelema. Speksinä oli noin 1.5
metrinen
siivekkeellinen traineri.
Koneen mitta on noin 60 senttiä. Kärkiväliä 140. Ja tottakai sähköllä ja
hyllytavarasta.
Koneen kokoaminen aloitettiin marraskuun lopulla 2000 kävelemällä paikalliseen
mallailuliikkeeseen hakemaan balsaa ja mäntyrimaa.
Itse koneen kasaaminen aloitettiin helpoimmasta päästä. Eli pöydälle korkeusperäsimen
piirrustuksesta kopio ja 5 millisestä balsalevystä leikellen palasta siihen päälle.
Parin illan kuluessa homma olikin sen suhteen valmis ja pääsi kasaamaan myöskin
sivuperäsimen. Tästä osasta projektia ei ole yhtään kuvaa.
Lisäksi kaikki tukirimat rakenteiden välissä ovat 3x5 mm balsarimaa.
Seuraavana otinkin hiukan vaativamman osan työn alle. Rungon puolikkaat. Tätä varten
hiukan valikoin millaista balsaa mihinkin sijoitan, jotta puolikkaat olisivat
mahdollisimman samanlaatuiset. Mutta kävi kuitenkin kämmi ja toinen puoli oli jostain
syystä jäykempi kuin toinen.
Tämä ei paljoa hommaa vaikeuttanut, kun kasasin puolikkaat toisiinsa. Suurin operaatio
oli saada runko suoraan linjaa, jotta siitä ei tulisi potkuria ja runkokaaret olisivat
suorassa katsottuna sivuihin. Runkorimat ovat 5x5mm balsaa, joiden päällä millistä
tukena ja hiukan hionta-apuna.
Runko kun alkoi valmistua, niin projektin seuraavana osana oli kasata moottorin päälle
suoja. "konepelti". Joka on millistä kaarelle taivutettua balsaa. Kyljet tosin 3
millistä, jotta toisi hiukan lisäjäykkyyttä nokkaan. Moottori on tässä vaiheessa
hankintalistalla. Vielää ei ole hajuakaan millasen myllyn keulalle sijoitan.
Suunnitelmissa on jokun suora Speed600 tai vastaava ja akustoksi 2400mAh 7 kennoinen,
jollaset passaa Electraankin, niin pärjää yhdellä akkutyypilla.
Samalla kun runkoa kasailin, niin liimojen kuivuessa ja muinakin luppoaikoina
valmistelin siipikaarien tekoa. Tai itseasassa sain ne siinä tehtyäkin. Tekotapa oli
seuraava: Otetaan parimillistä vanerilevyä, josta leikataan kaksi aavistuksen
siipikaaren profiilia isompaa palaa, ja hiotaan ne täsmälleen oikeaan kokoon ja
samanlaisiksi keskenään. Seuraavaksileikellään näitä sapluunoita ismmat palat 1.5
millisestä balsasta, niputetaan kaikki yhteen, siten että vanerilevyt ovat ulommaisina
ja hiotaan balsalevyt sapluunojen kanssa samaan muotoon. Kas näin, sinulla on
samanlaisia siipikaaria 30 kappaletta.
Seuraavaksi olikin vuorossa siivet. Siipien rakenne on seuraava. Johtoreunan jälkeen
tulee 5 millinen balsarima, johon kiinnitetään siipikaarien etureuna. Sen jälkeen tulee
mäntyrimat, lopuksi ennen jättöreunaa toinen 5 millinen balsarima. Ja suurimmaksi
osaksi jättöreunana toimii siiveke. Lisäksi mäntyisten siipisalkojen väliin tulee
balsalevyt. Myöskin johtoreunan ja siipisalon väliin tulee 1.5 millinen balsalevy
tueksi. Ja 3-4 siipikaariväliä peitetään kokonaan balsalevyllä, jotta saadaan
liitoskohdasta tukeva. Myöskin 2 sisintä siipikaariväliä täytetään balsalevyjen sijaan
ohuella vanerilla.
Suurin työ siiven kasaamisessa taisi olla johtoreunan saaminen oikeaan muotoonsa. Tämän
kokoista johtoreunaa kun ei tahdo kaupasta löytyä. Sopivilla hiomasapluunoilla tämäkin
lopulta onnistui. Toinen ongelma oli saada siiven liitos tukevaksi. kun tahdoin
katkaistavan siiven ihan kuljetussyistä. Vaikka siiven kokonaismitta taitaa jäädä 146
senttiin, niin on se kuitenkin aika pitkä siirtää yhdessä palassa.
Tätä ongelmaa pähkäilin kauan, kunnes K-raudasta kouraani tarttui uritettua alumiinista
U-profiilia ja hieman isompaa levyä. Tuo U-profiili istui Todella nätisti
siipisalkojen väliin. Tähän se liimattiinkin epoksilla. Samalla U-profiilista tehtiin
umpinainen vanerilevyllä. Ja alumiinilevystä leikattiin V-muotoinen suikale, jolla
samalla saatiin siiven kulma kutakuinkin kohdalleen. 4 astetta.
Seuraavaksi olikin siiven etureunojen päällystys ja se johtoreunan hionta. Aloitin
tämän projektin alemmasta levystä, ja kun olin saanut sen kiinni, niin kiinnitin
siivekkeiden servon. Se kun tulee osittain toisen siivenpuolikkaan sisälle. Samalla
tein kolot siivekkeiden saranoille ja myös asensin siivekkeiden tangot.
Lopuksi levy päälypuolellekkin. Lisäksi siiven takimmainen kolmannes siiven päällä,
siis jättöreunassa on kahden siipikaarenvälin verran vanerilevyä, jotta siipi kestäisi
kuminauhakiinnityksen.
Nyt olikin jo vuorossa moottori, joka tilattiin saksasta Heikin ystävällisellä avulla.
Lopputuloksena keulalle tulee Speed 700
Ongelmaksi muodostui lähinnäkin se, että moottori painaa samanverran kuin koko lähes
puuvalmis runko. Eli todella paljon. Mutta luulisi että ei ainakaan teho lopu ihan heti
kesken. Tosin akut saattavat loppua...
Mutta operaationa moottorin kiinnitys koneeseen, eli runkoa saa viimeinkin
valmiimmaksi. Tämän toteutin rakentamalla ensin moottorille etulevyn
ilmanottoaukkoineen ja seuraavaksi kiinnittämällä tämän paketin koneen keulalle. Sitten
rakentelin moottorin alle ja ympärille kiinnityksen. Tällä tavoin voin olla varma että
moottori on tukevasti paikallaan. Myöskin vahvistin nokkaa muillakin ristirimoilla,
jotka ovat mäntyä.
Tämän jälkeen oli vuorossa pyrstön servot. Tiesin että servot on sijoitettava
mahdollisimman lähelle pyrstöä, koska moottori vie painopistettä aikalailla keulaan.
Tällä tavoin voisin edes hiukan pienentää tarvittavien lisäpainojen määrää.
Servot itsessään ovat aika ahtaalla rungon tukien keskellä, mutta mahtuvat olemaan
siellä juuri ja juuri. Lisäksi tuon vivuston rakentaminen oli aikalailla tuskainen
operaatio. Mutta molemmat toimivat, eivätkä ota edes mihinkään kiinni. Edes
ääriasennoissaan.
Näihin aikoihin sain myös laskutelineen, joka on leikattu lentokonealumiinista. Tein
vain sopiviin paikkoihin reiät, ja ruuvasin kiinni ilmakumirenkaat.
Alla muutama kuva projektin tästä vaiheesta, jolloin myös pääsin testaamaan, kuinka
siivekkeet ja perästin toimii. Ja tottakai. Löytyykö moottorista tehoa. Tai ylipäätään.
Pyöriikö se...
Seuraavaksi on vuorossa päällystys, joka itseasiassa on alkanut, mutta en tähän hätään
ole vielää saanut siitä kuvia. Lisäksi olemme vaimon kanssa ostaneet talon, joka hiukan
on hidastanut rakennusprojektia.
Minulla on valmistumassa sinne uudet työtilat, eli kun saan ne valmiiksi ja siirrettyä
verstaan uusiin tiloihin, niin projekti jatkuu.
21.8.2001
Työtilatkin ovat valmistuneet jo aikaa sitten. Ja kuten muualta ilmenee, on välissä hankittu muutakin
kalustoa, kuten PicoStick ja Hornet (kopteri).
Ja myöskin traineri on kokenut muodonmuutoksia. Eli koneen päällystys jo alkoi vanhoissa tiloissa, jossa
sain siiven päällystettyä kokonaan. Samoin suurimman osan rungosta. Päällystys viimeisteltiin uusissa
tiloissa ja samoin painopiste tarkastettiin. Myöskin moottori koekäytettiin ja otettiin akun kestotesti
täydellä teholla. Tuloksena noin 6 minuutin moottoriaika, jonka jälkeen hetkittäistä tehoa vielä parin
minuutin ajan.
Tämän jälkeen kone jäikin pitkäksi aikaa lojumaan nurkkaan.
Kunnes viimeinkin eilen oli loistava keli ja Heikki soittelikin että on menossa Ahmosuon
pienkonekentälle. Ja kun kaikki akut olivat täysiä, niin trainerihan oli pakko ottaa mukaan.
Alkukankeuksiakin oli. Hankin uuden radion, jolla konetta ei oltu koskaan käytetty, joten kaikki servot
vastasivat kyllä mutta jännitteensäädin ei. Tämä korjautui jollain ihmekeinolla. Eli käytimme
moottorikopan irti ja moottori alkoi toimimaan.
Ensilennon kanssa ei ollut juurikaan ongelmia. Pahin murhe oli siivekkeiden ja ohjainpintojen liiallinen
liike. Joita Heikki pienensi miksereitä hyväksikäyttäen. Aion tähän puuttua jollaintapaa myöhemmin.
Myöskin pientä oiretta oli ehkä aavistuksen liian pienistä peräsimistä. Luultavasti isonnan ainakin
korkeusperäsintä.
Itsekkin koneella pääsin 3-4 minuuttia lentämään ja vaikutti todella mukavalta ja helpolta, jopa 2
metriseen verrattuna. Myöskin liitokyky oli käsittämättömän hyvä. Lentoajaksi muodostui sellaista 8-9
minuuttia osateholla. Myöskin taitolento onnistui aika hyvin. Varsinkin kun ohjainpinnoissa on tehoa
vaikka muille jakaa ja liikkeetkin ovat miksaamattomana todella isot.
Yleiskuvana jäi, että kone tulee olemaan hauska. Tosin en ole tuon kokoluokan telinekoneella koskaan
lentänyt, joten nousu ja lasku hiukan hirvittää...
|
Päivitetty 21.8.2001
Takaisin
WWW-palvelimen ja sivujen häröistä voi kiusata ylläpitäjää, joka on allekirjoittanut
(C) Jari Mikkilä
|
|